Ajatus blogin jatkamisesta on kytenyt jo jonkin aikaa, mutta elämän muut osa-alueet ja kiinnostuksen kohteet ovat vieneet sen verran aikaa, ettei kirjoittamiseen saatikka näiden asioiden pohtimiseen jää aina tarvittavaa aikaa. Sitä ei kuitenkaan haluaisi ihan tekaista vasemmalla kädellä kirjoitusta saatikka jättää hirveästi asia- tai kirjoitusvirheitä tekstiin. Kirjoitusvirheitä varmasti löytyy, mutta yritetään niistäkin selvitä ja keskittyä itse asiaan.
Ajattelin ensimmäisessä osassa hieman kertoa itsestäni sekä omista lähtökohdistani vedonlyönnin tai urheilusijoittamisen parissa. Mielestäni on hyvä ymmärtää lähtökohtia, että voi ymmärtää nykyisyyttä sekä päästä jollain tasolla kärryillä meikäläisen ajatuksenjuoksusta ja mallien rakentamisesta. Itse jaan jonkin verran vihjeitä twitterissä, jonka takia läpinäkyvyys lienee myös siellä positiivinen asia. Jatkossakin on tarkoituksena päästä lähemmäs vedonlyönnin kovaa ydintä ja pyrkiä rakentamaan jonkinlainen "pyramiditarina" eli pohjalta lähteä ja edetä ylöspäin. Toivottovasti tämä koronavirus jää lyhyeksi, mutta ei lopeta omaa mielenkiintoa näihin teksteihin.
Oma vedonlyöntiurani alkoi jo hieman päälle kymmenen vuotiaana sedän (ja osittain myös isän) innostuksesta. Nuorempana jos ei ollut omia pelejä tai seuran tapahtumia niin spekuloitiin isän kanssa tulevia viikonlopun otteluita ja minä kävin sitten laittamassa muutaman euron lapun sisään, joita sitten jännättiin isän kanssa pelejä katsoessa. Nykyään tuo olisi varmasti jollain tasolla paheksuttavaa, mutta mielestäni tuo oli hauskaa tekemistä ja tuo pientä lisäjännitystä otteluihin. Tuon ajan matsien seuraaminen oli vielä aika kevyttä verrattuna opiskeluaikoihin ja perjantai-sunnuntai välin ennätys on 19 matsia, joista olen katsonut vähintään yhden puoliajan.
Ennen armeijaa aloitin tekemään omia malleja ja käyttämään ensimmäisiä panostason vaihtelevuuksa, joten voisi sanoa olleeni alalla jo melko kauan. Vuosien varrella noista on tehnyt erilaisia muunnelmia ja kehitelmiä, joista osa tietysti on ollut todella huonoja ideoita ja osa taas aivan timanttisia. Ehkä paras tarina on se kun rakensin erään tutun kanssa pesikseen mallia, joka pystyisi ennustamaan juoksumääriä sateen aikana. Kahlattiin käsin viiden vuoden data lävitse ja tehtiin malli, joka todettiin heti aivan surkeaksi koska pelien määrä oli niin mitättömän pieni.
Opiskelujen aikana, varsinkin AMK:n lopussa sekä yliopiston alkupuolella tuli tehtyä töitä asian parissa ihan tosissaan ja ajatuksena pyöri jopa harrastuksesta ammatin tekeminen. Liikevaihdot olivat isoja ja josksu työharjoittelun aikana kelasi, miksi lähteä sinne kun on kuukausipalkan verran edestä vetoja kiinni jo seuraavalle parille päivälle. Niistä ajoista toiminta on tietysti pienentynyt, mutta toisaalta muutamaan sarjaan keskittyminen on tuonut kenties jopa parempaa laatua markkinan kiristyessä. Jos jotain tuosta oppii niin kannattaa käydä koulut loppuun ja hankkia jonkinlainen pätevyys.
Kansantaloustieteen opinnoista olen saanut melkoisen paljon lisää virikkeitä ja ajatuksia tähän harrastukseen. Viime aikoina olen pyrkinyt itse keskittymään erityisesti informaation vaikutukseen kerroinliikkeissä sekä tiettyihin psykologisiin efektoihin joita näissä tapahtuu. Tämä liippaa mielestäni lähimpänä rahoitusmarkkinoiden toimintaa, koska molemmissa on samoja lainalaisuuksia. Muutenkin opinnot ovat antaneet matemaattista ymmärrystä ja apua mallien rakentamiseen, kannattaa huomioida ettei ole olemassa täydellistä mallia ja kaikkia muuttujia ei ole aina edes mahdollista leipoa sisään. Itse olen tällä saralla aikamoinen minimalisti, etten ihan hirveästi edes yritä ympätä asioita mukaan, mielestäni tällöin voi kadota tietynlainen kontrolli siitä omasta mallista. Anekdoottina voisin mainita, että lukion matematiikan opettaja kehotti meikäläistä panostamaan matemaattiselle alalle, mutta itse halusin lukea kieliä ja totesin ettei ole kyseisellä matematiikalla mulle hyötyä tulevaisuudessa. Pitäisi varmaan joskus käydä kertomassa miten on lopulta käynyt...
Toisaalta matemaattisuus ei ole pakollista, mutta eipä siitä haittakaan ole. Jokaisella on oma vahvuus jonka kautta kannattaa lähteä asiaa rakentamaan, mutta toisaalta pitää varaus muuttaa sitä jos se ei toimi. Tietynlaista jatkuvaa vahvistusharhaa taistelemista tämä on jollain tasolla, koska siihen omaan tekemiseen on pakko uskoa, muutenhan tässä hommassa ei olisi liialta järkeä.
Itselle rakkain laji on pesäpallo ja se kiteytyy aika pitkälti Vimpelin Vedon tarinaan kun pääsin seuraamaan Saarikentälle peliä joskus 90- luvun alkupuolella, vaikka tuohon aikaan tuli käytyä melko usein myös Ankkureiden peleissä. Kokonaisuudessaan nouseminen kuilun partaalta ykköspesiksestä Suomen mestariksi on tarjonnut sellaisen draaman kaaren, ettei ole toista vielä tullut urheilun saralla vastaan - ja nyt ei ole tarkoituksena yhtään väheksyä tai vertailla Suomi - Lichtenstein matsia. Jalkapallo on tietysti loistava kakkonen ja se on ehkä kokonaisuudessa tarjonnut enemmän tunteita kuin pesäpallo.
Tällaisella startilla liikenteeseen. Otan tietysti matkan varrella vinkkejä vastaan, jos jotain asiaa halutaan käsiteltävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti